Kaikki-maastotela-ajoneuvot voidaan luokitella kolmeen tyyppiin niiden kulkuvälinerakenteen mukaan: puoli-tela-ajoneuvot (sukset tai pyörät etuakselilla ja telat taka-akselilla); täys-telaketjuiset ajoneuvot (telat sekä etu- että taka-akselilla); ja pyörä{3}}tela-ajoneuvot (vaihdettavilla renkailla ja teloilla). Näillä ajoneuvoilla on alhainen maapaine, minimaalinen uppoaminen, vahva pito ja erinomainen liikkuvuus. Lisääntynyt kosketuspinta parantaa pitoa, vähentää suhteellista maapainetta ja vähentää juuttumisen todennäköisyyttä. Niillä on myös yksinkertainen, vankka ja kestävä rakenne. Telojen kulutuspinnat ja kannut tarjoavat paremman pidon sateessa, lumessa, jäässä tai ylämäkeen.
Kaikkien{0}}maastotela-ajoneuvojen ohjausmekanismi eroaa pyörillä varustettujen ajoneuvojen ohjausmekanismista, ja se perustuu ensisijaisesti näiden kahden tela-ajoneuvon väliseen nopeuseroon. Yleisiä ohjaustapoja ovat tasauspyörästö ja jarrutusohjaus. Niiden ohjausjärjestelmät käyttävät usein hydraulista-mekaanista tasauspyörästön ohjausta, joka koostuu hydraulisesta voimansiirrosta, tasauspyörästölaitteesta ja ohjauksen ohjausyksiköstä. Se jakaa käyttövoimaa hydraulitekniikan avulla saavuttaen itsenäisen ja tarkan vasemman ja oikean telan hallinnan.
Telamateriaalien osalta nykyaikaisissa tela-ajoneuvoissa käytetään perinteisten terästelojen lisäksi usein kumiteloja. Kumiteloilla on etuja, kuten keveys, alhainen melutaso, hyvä iskunvaimennus, vahva korroosionkestävyys ja minimaaliset päällystetyt teiden vauriot. Niillä on kuitenkin myös haittoja, kuten rajoitettu lujuus, suhteellisen lyhyt käyttöikä ja tarve vaihtaa kokonaan vaurion jälkeen. Materiaalitekniikan edistymisen myötä kumitelojen kantavuus- on parantunut jatkuvasti, ja niiden sovellukset ovat yleistymässä.
